Takapiha II
Kaikkihan alkoi siitä kun pensasaita alkoi näyttää vähän väsyneeltä. Siispä Plantageniin uusia puskia katsastelemaan. hinnat olivat toki hulppeita ja pensasaidan uusimiselle olisi tullut hintaa nelisensataa euroa.
Samalla reissulla iskin silmäni tukevanoloiseen puutarhapaviljonkiin: Kunnon metallirunko, hyttysverkot ja verhot joka seinällä. 3 * 4 metriä. Hintakin oli sitten sen mukainen, 499 e. Mutta eihän näitä rahoja täältä mukaansa saa ja vaikka saisikin niin nehän vain palaisivat siellä.
Vanhalle paviljongillekin löytyi ostaja, hinnaksi asetettiin uuden paviljongin kasaaminen. ja tietysti vanhan purku ettei vain pääsisi sanomaan ettei tämä läjä metalliputkia ole koskaan mikään paviljonki ollutkaan saatikka että niistä voisi sellaisen rakentaa.
Koska uusi pavi on metrin verran pitempi vanhan takapihan kalustusta piti muuttaa ennenkuin ensimmäistäkään rautaputkea oli siirretty. Terassilämmittimet piti siirtää toiseen kohtaan notta ne lämmittäisivät muutakin kuin paviljongin kattoa. Paviljongin ensi sijainen tehtävä kun on suojata tuolta isolta terassilämmittimeltä. Pari kukkalaatikkoa piti siirtää päätyaitaan josta piti poistaa elämääja aurinkoa nähnyt ritilä jonka jälkeen kissoista se kissan kokoinen huomasi tilaisuutensa tulleen ja töppöset tömähti tantereeseen vapaassa maailmassa. Minuutin päästä kissa olikin sitten oven takana vaatimassa välitöntä sisäänpääsyä. Ei kun kukkalaatikot, sääasema ja liiketunnistin irti ja puoli metriä verkkoa vielä aidan jatkoksi vertikaalisuunnassa.
Tänään tiistaina tuli sitten itse paviljonki neljä metriä pitkässä ja 40 kiloa painavassa pahvilootassa.
Vanhalle paville tulnee noutaja perjantaina.
Vanha on purettu ja uutta kasataan...
No niin, uusi pavi on pystyssä ja asianomainen oli siellä vaakasuorassa eli testitirsat on otettu.
Oikeastaan pitäisi puhua teltasta sillä kaikki seinät saa kiinni tai sitten hyttysverkoiksi. Kangas näyttäisi läpäisevän hyvin valoa mutta läpi siitä ei näe, ainakaan minä en nähnyt:-)
Nurkissa on vain pyöreät, läpimitaltaan noin kymmensenttiset tolpat joiden nokkaan on laitettu profiloitu verhokisko. Tästä seuraa että meitsi eksyi heti alkumetreillä kun pyöreästä tolpasta ei saanut samalla tavalla orientaatioapua kuin vanhan pavin seinänpätkistä. lisäksi tämä on metrin verran edeltäjäänsä pitempi.
Huomenna pitäisi vielä nuijia maahan kunnon ankkurointivaajat, mukana tulleet vaaksan mittaiset eivät ehkä kestä lähivuosien trooppisia myrskyjä.
Huominen vähän venähti mutta nyt on rautakaupasta haettu kuusimillistä kierretankoa, prikkoja ja lukkomuttereita. Sekä tietysti sellaiset pihdit että kyseinen kierretanko napsahtaa iloisesti poikki.
Pätkin tangon puolimetrisiksi pätkiksi jottei mentäisi routarajan alle, minun tuurillani siellä olisi kuitenkin jotain putkia tai kaapeleita. Prikka tankoon, mutteri paikoilleen ja kevyellä vasaroinnilla tanko isänmaahan nurkkatolpan juuressa olevan rei'än läpi. Nakuttelin tangot sen verran viistoon etteivät ne nouse helposti pystysuoralla vedolla ja istuvat tiukasti jos tolppa yrittää kaatua.
Ainakin yksi paikka on tukevasti kiinni, allesigneeranneen selkä. Piti vielä aamuhetkenä käydä nuijimassa pari vaajaa paikoilleen ja se oli selkäparalle liikaa Minkä sille voi ettei kumartelu eikä kyykistely eikä muukaan nöyryys sovi kropalle.
Jos ei 1200 mg Buranaa auta niin pitää siirtyä istumatyöntekijästä makuutyöntekijäksi.
Tänään menivät ruokatunnilla viimeiset tukivaajat paikoilleen, jääkaapissa vallitsi sellainen autius että ruokiksella jäi sopivasti aikaa yli.
Illalla vaihdoin vielä keinun kannatintangot - tai mitä niistä oli jäljellä - ketjuihin.