Sokkona

Elämän pimeitä puolia koluamassa

VR

2013-11-01

Olen ollut toistaiseksi melko tyytyväinen pitkänmatkan raidenliikenteen käyttäjä. Liikenne on useinmiten pelannut ja sokkokin on saanut tarvitsemansa avun - kunhan sen on tilannut kahta vuorokautta etukäteen. Tämänpäiväinen veturinkuljettajien lakko oli kuitenkin esimerkki siitä ettei tarvita suurta muutosta kun sokko on ns. kusessa. Vika ei ole veturinkuljettajien, heillä on oikeus työtaisteluunsa kuten muillakin palkansaaajilla. VR ei vain hoitanut leiviskäänsä tällä kertaa mitenkään hyvin.

Tarina alkoi keskiviikkona kun varasin liput ja minulle myytiin lippu junaan joka ei sitten kulkenutkaan. Lakosta ei tietenkään kukaan tiennyt mitään.

Perjantaina kuulin sitten aamu-uutisissa lakosta ja alkoi selvittely miten päästä määränpäähän.

Kollega alkoi sitten selata nettiä iPhonella ja minä jonottaa VR:n puhelinpalveluun. Jotain kai VR:n nettipalveluista kertoo se että sain haluamani tiedot nopeammin ruuhkaisesta asiakaspalvelusta kuin näkevä IT-asiantuntija VR:n mobiilisivuilta. Nämä mobiilisivut on tehty niin hutiloiden että jos lipunostolomakkeella jättää lähtöpäivän ja kellonajan oletusarvoihinsa niin palvelu herjaa että ne ovat väärässä muodossa.

Sain siis selville mitä junavuoroa ei oltu peruttu. Työnantajani onneksi jousti ja pääsin lähtemään aikaisemmalla junalla. Aikataulumuutoksen vuoksi olisin kuitenkin tarvinnut opastusta rautatieasemalla. No, VR ei joustanut: saattaja olisi pitänyt varata 48 tuntia etukäteen vaikka sitten olisit sokeutunut edellispäivänä.

Onneksi samaan suuntaan matkalla ollut kollega ehti saattaa minut ratapihalle oikean laiturin päähän. Siinä sitten steppailin kolme varttia ja vain kerran olin pudota kiskoille. En muuten suosittele kiskoille putoamista kenellekään, olen kokeillut kerran ja se kävi varsin kipeää.

Käytin kuitenkin luppoajan hyödyksi ja tallensin kyseisen laiturnpään myöhempää käyttöä varten.

Seurasin samalla kuulutuksia kunVR:n ennustajanlahjat olivat olleet pettämään päin että onko odottamanikin junavuoro peruttu. Pihalla mekkaloi jokin työkone ja kuulutuksia oli vaikea kuulla. Näyttöjen varassa toimivia silmällisiä meteli ei tietenkään haitannut samalla tavalla.

Tässä vaiheessa laiturin katteista huolimatta pulu onnistui paskomaan päähäni. Sekään ei ole VR:n vika, päinvastoin laituripihan katteet on kai tarkoitettu estämään kyseinen tapahtuma. Tämä vain jotenkin kruunasi sekä päivän että minut:-(

Kun junan lähtöaika läheni liimauduin jonkun pyörälllistä matkalaukkua vetävän perään ja kun arvelin olevani oikeilla huudeilla iskin oppaan lennosta.

Juna oli tietysti loppuun myyty eikä minulla junanvaihtajana ollut paikkalippua. Sain kuitenkin istua koko matkan ja tampereen jälkeen junassa alkoi olla jo väljää.

Pääteasemalla piti vielä etsiä taksitolppa. Itse asiassa otin tolpan navigaattorin seurantaan jo 60 kilometriä ennen pääteasemaa. Tolppa löytyi suunnilleen ja viimeiset viisi metriä kuunnellen missä ovet paukkuvat. Valitettavan usein käy niin että sokko ohitetaan melko surutta taksijonossa mutta jos tuuri käy niin paikalle jää ainakin yksi taksi joka toiveikkaana kyselee että kelpaisiko kyyti.
Muutaman kerran olen sitten joutunut tilaamaan taksin taksitolpallekin.