Sokko ja näppäimistön kuva
Muistan joskus näkevänä skidinä kun minulla oli peltileluja joissa yksityiskohdat oli vain maalattu pellille. Silloin se ei haitannut.
Nyt sokeana melkein viisikymppisenä minulla on leluja joissa yksityiskohdat ovat kuvana lasin takana ja se haittaa aika perkeleesti.
Kyse on siis erilaisista kosketusnäyttöhärpäkkeistä. Etenkin puhelimista.
Vaikka monella muulla elämänalueella voi vielä valita ottaako vimpaimen kosketusnäytöllä vai ilman niin puhelinpuolella vaihtoehdot ovat vähissä: joko otat sen lasilaatan tai sitten rakennat itse puhelimesi.
Periaatteessa sekä Applen IOS että Android ovvat huomioineet näkkärikäyttäjät mutta käytännössä sokkokäyttö on kaikkea muuta kuin jouhevaa: etsit ensin painikkeen kuvan sormea liu'uttamalla ja sitten yrität pitää sormen siinä ja napauttaa näyttöä toisella sormella pitäen tietysti samalla käsissäsi valkoista heterokeppiä, opaskoiraa, laukkua tai jotain näiden yhdistelmää.
Voi vain kuvitella mitä on esimerkiksi soittaa apua pakkasen tai hypoglykemian ravistamilla sormilla kun puhelimen käyttöön vaaditaan soittajan sormet, gynekologin kynnet ja lehmän hermot.
Samaan aikaan sitten käyttökelpoisia, näppäimellisiä Nokia n S60-puhelimia menee murskaukseen ongelmajätteenä.
Tuli tiukkaa tekstiä mutta jokin tovi sitten yrytin syöttää salasanaa erääseen IOS-applicaatioon noin vartin verran ja täysin tuloksetta. Kosketusnäytöllä kun millisekunniksi jäi miettimään että missäs se seuraava kirjain on niin asialla ei ollutkaan enää merkitystä kun koko näppiksen kuva muuttui vinkuintiaanien vaihtoehtomerkeiksi. Jostain syystä taas ulkoisella näppäimistöllä salasanoja ei voi aina syöttää, kaipa se on sitä tietoturvaa se. Täytyy taas odottaa että joku silmillä siunattu ihminen ehtisi kirjoittamaan salasanani. Sepä vasta onkin sitä tietoturvaa se.