Mini-Mac
Eli mitä tapahtui sokko ja Applen Mini-Mac kohtasivat
Ensimmäinen päivä
Mini oli pakattu Applemaisen huolellisesti tukevaan pahvikoteloon. Toimitus oli hyvin minimalistinen, kone ja virtajohto. Mukana oli myös painettu käyttöohje omassa pahvirasiassaan.
Liittimiä ei onneksi ollut tolkuttomasti: neljä USBia, kaksi Thunderbbolttia, HDMI, dataverkko, pari audioliitintä ja käyttösähkö. Siis tarvittava määrä piuhoja kiinni ja virta päälle.
Jos tämä ei olisi ollut ensimäinen omakohtainen Mac-käynnistys siitä olisi voinut selvitä omakohtaisestikin. Kuitenkin vieras alusta, vieras ruudunlukija ja vieraat näppäinnimet niin oli parempi että paikalla oli näköapua.
Kuten graafisissa käyttöjärjestelmissä yleensä käytön helppouden ero silmillä vs ruudunlukijalla on huima. Sokko ja näkevä käyttäjä eivät ole lainkaan samalla lähtöviivalla - harvoin edes samalla kentällä tai samoissa kisoissa.
OsX:n kanssa on syytä unohtaa kaikki mitä on oppinut tietokoneista ja käyttöjärjestelmistä tai siitä mikä mikäkin näppäin on tahi mitä siitä tapahtuu.
Härpäke tykkäsi aina käydä vaatimaan salasanaa jos se jäi hetkeksikään vaille huomiota.
Ensimmäinen käyttöpäivä päättyi nocturneen jonka soittelin kun etsin edes yhtä näppäintä josta tapahtuisi jotain.
Toinen päivä
Toinen päivä alkoi hetken hiljaisuudella: VO ei puhunut mitään kirjautumisruudussa ja kun kone on todella hiljainen siitä ei sokko tiedä edes onko se päällä vai ei. Onneksi oli taas näköapua tarjolla toteamassa että salasanaahan se siinä vuottaa.
Ensimmäisenä kytkettiin tuo paranoidilukitus pois päältä ja käytiin läpi VO:n asetuksia. Olen pitänyt nyrkkisääntönä että jollei tiedä mitä jokin asetus tekee siitä on syytä pitää näppinsä irti. Kovin moneen asetukseen ei siis kajottu.
Käyttöohjeessa ei Voiceoveria mainittu sanallakaan joten KVG eli kato vaikka Googlesta. Siellä sentään mainittiin.
Jos ruudunlukijan laatua voisi mitata näppäinkomentojen ja yhtä aikaa painettavien näppäinten määrällä niin VO on hyvä ruudunlukija molemmilla mittareilla.
En kuitenkaan ostanut viidensadan (500) eken laatikkoa vain siksi että voisin käyttää ruudunlukijaa. Tiedän että jotkut näkeväiset tapaavat ostaa tauluja joilla ei sinänsä ole muuta käyttöä kuin että niitä katsellaan mutta ruudunlukija on vähän liian kubistinen teos tätävarten.
Tiedän siis nyt miten pitää toimia jos haluaa vuorovaikuttaa jonkin elementin kanssa. Sitä en tiedä mitä se vuorovaikuttaminen tarkoittaa koska ainoa mitä vuorovaikuttamisesta tulee mieleen on molempien korvien kaivelu vanupuikolla vuoron perään. Korvista poiketen on myös epävarmaa mistä löytäisin noita vuorovaikutukseen halukkaita elementtejä.
Kolmas päivä, sunnuntai
Sunnuntai oli lepopäivä meille molemmille.
No, pikkasen narrasin: etsiskelin netistä joko löytyisi Linuxin asennusohjeet uudelle Minille.
Neljäs päivä, maanantai
Skype ja jotkut webbisivut ovat ainoita syitä käyttää jotain muuta kuin Linux'ia tekstikonsolilla.
Siispä Safari framille ja Skypeä asentamaan.
Siitähän ei tullut ei sitten lasta eikä paskaa.