Taksisheikkailu 2018 osa 1
Kävin pitkästä aikaa etelässä, aina hilpeässä Helsingissä saakka.
Menomatka sujui hyvin, tuttu kuski vei Jyväskylässä asemalle ja mukava ulkomaalaisella korostuksella puhuva kuski Iirikseen.
So far, so good.
Mikään hyvä ei kestä ikuisesti ja keskiviikkona piti palata kotikonnuille.
VR:n saattopalvelu edellyttää että asemalla, tarkemmin ottaen saattopisteellä on oltava puoli tuntia ennen junan lähtöä.
Tähän sitten vielä matka-aika lähtöpisteestä asemalle mukaanlukien viimeisen sadan metrin ongelma.
Varasin siis matkaan Iiriksestä päärautatieasemalle kolme varttia. Digipennuille tiedoksi että kolme varttia vastaa ajallisesti 45 minuuttia.
Tiesin että saattopiste oli siirtynyt asemarakennuksen läpi kulkevan tunnelin ulkopuolelta sen sisäpuolelle. Taksikuskilla ei ollut minkäänasteista käsitystä mistään tunneleista tai saattopisteistä. 'Saatille'-käsite ehkä oli tuttu kun ensimmäinen kysymys oli että sinne hotelllilleko. Kylmä rinki perseen alla saavutti tässä vaiheessa ulkoilman lämpötilan.
Kerroin niin hyvin kuin sokea landepaukku osaa että tunneli joka kulkee asemarakennuksen läpi Elielinaukiolta ratapihalle. Kylmä rinki taisteli terhakkaasti kaikkia termodynamiikan pääsääntöjä vastaan. Itse filosofoin kuskin kanssa voiko tunneli sijaita katutasossa.
Jonkinlainen läpi löytyi ja pääsimme ratapihan puolelle. Kerroin että odotuspaikan pitäisi olla heti siinä vasemmalla. Paskan marjat siinä mitään ollut. Itse asemallekin oli melkoisesti matkaa. Pyysin sitten kuskia opastamaan minut seinän vierelle ja kääntämään nokan kohti asemaa. Seinän viertä kulkien lähdin eteenpäin. Olen kerran pudonnut laiturilta kiskoille joten en tarvinnut enää sen tyyppistä kokemusta ja kuljinkin varsin tiukasti seinän viertä. Matkalla tuli vastaan jokin nakuttava ääniopaste mutta sen vieressä ei ollut tunnelia. Ei siis tämä. Seuraavaksi tuli vastaan jonkin sortin A-standi. Ei sekään. Höveli kanssamatkustaja kertoi että siinä on jokin kyltti. Kyselin puhuttiinko siinä mitään saattopisteestä. Ei puhuttu, siis eteenpäin. Uusi äänimajakka, tällä kertaa hitaasti piippaavaa sorttia. Kuulin kun edessäni ihmisiä kulki seinän läpi molempiin suuntiin. Otin harkitun riskin ja päätin että tämä se on se opastuspiste. Olihan se ja olin ehtinyt jopa ajoissa paikalle.
Kolme varttia (45 minuuttia) ei ollut lainkaan hätävarjelun liioittelua. Saattaja tuli melko pian ja junakin oli valmiiksi laiturilla.
Seikkailun ensimmäinen osa oli päättynyt. Seuraavassa jaksossa melkein tuijotettaisiin kuolemaa silmästä silmään jos olisi vehkeet.